What a fascinating time to be here!

Ensimmäiseen orientaatiopäivään mahtui tiukkoja tietoiskuja, runsaasti aurinkoa, uusia tuttavuuksia ja sukellus alueen luontoon ja historiaan. Aloitimme aamun Arizona State Universityn, ASUn, kokoustiloissa muutamilla tervehdyksillä ja käytännön asioilla. Perehdyimme muun muassa Yhdysvaltojen korkeakoulujärjestelmään ja kertasimme FLTA-ohjelmaamme liittyviä ohjeita ja sääntöjä. Sivusimme myös ohimennen tulevia vaaleja keskustelussamme. J. William Fulbright Foreign Scholarship Boardin edustajan pitämä tervehdyspuhe jäi aamulta erityisesti mieleeni, ehkäpä osittain siksi että edustaja istui aamun aluksi samaan pöytään kanssani ja sain tilaisuuden jutella hänen kanssaan hetken. Aamupäivä oli napakka aloitus orientaatiolle; huomenna jatkamme vielä osittain samoista teemoista ennen kuin siirrymme uusiin aiheisiin.

Lounaan jälkeen siirryimme hieman kevyempiin aktiviteetteihin. Matkasimme bussilla läheiselle Tonton kansallispuistoon Canyon Lake -järvelle, missä risteilimme noin tunnin ajan. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten moni viihtyi laivan katetulla terassilla tai ilmastoidulla alakannella. Maisemat olivat komeat ja näin vilauksen valkopäämerikotkastakin, Yhdysvaltojen ylväästä kansallislinnusta.

Risteilyn jälkeen vierailimme Goldfieldin aavekaupungissa. Kaupunki perustettiin 1892 kun alueelta löydettiin kultaa, mutta se autioitui jo viisi vuotta myöhemmin 1897 kullan loputtua. Kaupunki heräsi eloon uudelleen 1920-luvulla vain autioituakseen uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Kävimme opastetulla kierroksella kaivoksessa, minkä jälkeen ehdimme vielä tutustua itse kaupunkiin. Kierroksen opastus oli hyvä ja olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin tarinoita kaupungista ja sen lähellä kohoavista Superstition Mountains -vuorista, joita opas kertoi välttelevänsä kuin ruttoa. Google osaa kuulemma kertoa tarkemmin miksi kyseisistä vuorista kannattaa pysyä kaukana. Oma tietämykseni rajoittuu tarinaan kadonneesta hollantilaisen kullasta, joten pitänee tutustua vuorten muihin tarinoihin Googlen avustuksella.

Päivän fiilis on innostunut ja perin kansainvälinen; päivään mahtui inspiroivia keskusteluja muiden flta:iden kanssa ja innostavaa ohjelmaa. Tervetuliaispuheen pitänyttä FSB:n (J. William Fulbright Foreign Scholarship Board) edustajaa lainatakseni: what a fascinating time to be here!

Täällä maailman toisella puolen

Täällä sitä nyt ollaan, Tempessä Arizonan helteissä valmiina orientaatioon muiden FLTA:iden kanssa. Pari viimeistä päivää kotona Tampereella vilahtivat vauhdilla ohi, ja vasta kun istuin koneessa matkalla Helsingistä Lontooseen tajuntaan iski kuinka pitkästä reissusta onkaan kyse. Melkein itkeä tirautin kun Helsinki ja Suomi jäivät taakse. Jatkolentoni oli puolisen tuntia myöhässä, mutta muuten matka sujui varsin mukavasti. Ehdin katsella muutaman elokuvan (ohjelmassa oli mm. Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo zombeilla höystettynä, yllättävän viihdyttävä) ja torkkua niska kiemuralla useamman lyhyen pätkän. Elokuvien ja torkkumisen välissä kävin kanssamatkustajien iloksi kävelemässä paikkani ja vessojen väliä: sain jalkaani veritulpan tammikuussa enkä mielelläni ottaisi uusintakierrosta. Eikä se jaloitteluni oikeasti ketään juuri häirinnyt, valtaosa matkustajista kun nukkui tuntitolkulla yhtä epämukavissa asennoissa kuin allekirjoittanut. Kaikkinensa lento vierähti melko nopeasti ja kivuttomasti.

Lentokentällä sujui kaikki vastaavasti varsin joutuisasti ja sujuvasti. Jonoon sinne ja jonoon tänne, matkalaukku hihnalta ja kolmanteen jonoon. Sitten muutamat portaat ja käytävät ja olinkin jo orientaation järjestäjän, Arizona State Universityn, edustajan huomassa. Samalla tapasin kolme muuta samaan aikaan saapunutta FLTA:ta: kaksi egyptiläistä ja yhden venäläisen. Venäläisen kanssa päädyimme samaan hotellihuoneeseenkin kämppiksiksi. Yhteensä meitä tässä kesän viimeisessä orientaatiossa on noin 50, ja vähän jännittelen olisiko joukossa ketään kanssani Washingtoniin suuntaavaa. Sisäänkirjautumisessa hotelliin oli omat mutkansa: hotellilla päivystävää ASUn edustajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla ja samaan aikaan kanssamme paikalle pölähti runssain mitoin myös vaatetuksesta päätellen paikallisten asevoimien edustajia. Olivat kuulemma konferenssiin tulossa. Respa oli onneksi palvelualtis ja ystävällinen, ja siinä asiaa selvitettyämme armeijan konferenssiin tulijat löysivät omat huoneensa ja me omamme. 

Huomenna alkaa orientaation varsinainen ohjelma. Aamupalan jälkeen ASUn edustaja vie koko porukan yliopiston kampukselle, ja mikäli ohjelma pitää paikkansa, on aamupäivä lähinnä täynnä erilaisia tervetulopuheita ja ohjeita. Iltapäivällä vuorossa on miniristeily Canyon Lakella ja tutustuminen Goldfieldin aavekaupunkiin.

Päivän fiilis on v-ä-s-y-n-y-t. Nyt on pakko päästä nukkumaan.

Kamat kasaan ja katto pään päälle

Enää alle viikko lähtöön! Raahasin matkalaukun toissapäivänä vintistä keskelle olohuoneen lattiaa tarkoituksenani alkaa hiljalleen pakata, mutta siinä se laukku edelleen on tyhjää täynnä. Pakkaamisessa on jotain niin lopullista, että parempi hoitaa se vasta minulle tyypilliseen tapaan päivää tai paria ennen lähtöä. Lisäksi mukaan lähtevien vaatteiden ja tavaroiden valikointi aiheuttaa jo nyt päänsärkyä: en ole mikään kovin kevyt matkustaja (partioleirejä ja -retkiä lukuunottamatta, niillä mennään minimillä jos mahdollista), ja muistissa on edelleen varsin hyvin kuinka paluumatkalla Münchenistä minulla oli rapiat 60 kiloa tavaraa mukana. Jos en muuta tapojani, joudun lähettämään Seattlesta ennen paluutani kontillisen tavaraa kotiin. 

Kodista puheen ollen: sain vihdoin varmistettua itselleni kämpän! Homma sujui huomattavan kivuttomasti sähköpostitse, ja vaikka vuokra on hieman enemmän kuin mitä alunperin halusin maksaa, olen varsin tyytyväinen. Kyseessä on ns. micro flat, noin 13 neliöinen pikkuinen asunto, jossa on oma kylpyhuone ja pieni keittokomero. Keittokomerossa on mm. jääkaappi ja mikro, mutta ei liettä tai uunia. Taloyhtiössä on jaetut isommat keittiötilat, joita kaikki asukkaat voivat käyttää tarpeensa mukaan. Matkaa yliopistolle on kävellen vain noin 10 minuuttia, ja koska vuokra on ns. könttäsumma sisältäen kaikki maksut ja jopa netin, on ainoa harmittelun aiheeni se hieman ajattelemaani korkeampi vuokra. Toisaalta Seattle on yksi Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavista kaupungeista, mikä näkyy myös selvästi nousseissa asuntojen hinnoissa ja vuokrissa. Vetovoimaisissa kaupungeissa asuminen on ilmeisen kallista lystiä.

Kämpän lisäksi avasin itselleni amerikkalaisen prepaid-puhelinliittymän, jolla selviän ainakin alkuun. Sain FIUTSilta, paikalliselta kv-opiskelijoiden yhdistykseltä, postitse kesän alussa prepaid-liittymän mainoksen sim-kortteineen, ja koska halvin liittymä vaikutti riittävältä näin alkuun ja liittymän hallinnointi onnistuu appin avulla, tartuin tilaisuuteen. Paikan päälle päästyäni minun on puhelinliittymän lisäksi avattava myös paikallinen pankkitili. Pikkukämppäni vuokra on mahdollista maksaa verkossa isännöitsijän oman palvelun kautta, mutta palvelu vaatii paikallisen pankkitilin. Vuokran voi maksaa myös luottokortilla, mutta silloin vuokran lisäksi on makseltava palvelumaksuja. Samassa hötäkässä on muistettava myös toimittaa tarvittavat paperit IIE:lle, Fulbright-ohjelmani amerikkalaiselle hallinnoijalle. Kaikenlaista pienempää ja isompaa asiaa siis on muistettava hoitaa, onneksi UW:n lukuvuosi alkaa vasta syyskuun puolivälissä ja ehdin rauhassa toimittaa asiani ja tutustua kaupunkiin alkukuusta.

Päivän fiilis on sopivasti jännittynyt. Kesän alussa lähdön hetkeen tuntui olevan ikuisuus, nyt jäljellä on enää muutamia päiviä. Viikon päästä olen suuntaamassa orientaatiostani jo kohti Seattlea! Vielä on kuitenkin aikaa myös häähössöttää: käymme tänään siskojen kanssa katsomassa uudelleen varaamani juhlatilaa ja napsimassa kuvia muistin tueksi. 

Orientaatiokohteessani Tempessä näyttäisi olevan melkoisen lämmintä :)

Matka alkaa

...tai oikeastaan alkoi jo melkein vuosi sitten riippuen siitä, miten syy- ja seuraussuhteet haluaa tulkita. Viime vuoden lokakuussa pakkasin laukut ja lähdin CIMOn kautta harjoittelijaksi Müncheniin Ludwig-Maximilians-Universitätin Finnougristiikan laitokselle. Olin hakenut harjoittelupaikkaa edeltävänä keväänä osaksi S2-opintojani ja ilokseni tullut valituksi. Harjoittelua oli kulunut noin kuukausi, kun yliopiston sähköpostiini kilahti tiedote Fulbright FLTA-ohjelman hakuajan pidennyksestä. "Miksipä ei?" huomasin tuumivani, ja pian olinkin selannut kaikki nettimateriaalit lävitse, innostunut ja päättänyt hakea ohjelmaan. Muutaman päivän pähkäilyn ja perheen kanssa skypettelyn jälkeen aloin laatia hakemusta. Perheeni ja etenkin mieheni tuella sekä Münchenin lehtorini ja harjoittelijakaverini kannustuksen siivittämänä laitoin hakemuksen menemään, pääsin haastatteluvaiheeseen, lensin Helsingissä viikonlopun verran haastattelussa ja lopulta tammikuussa valintaprosessin läpäistyäni otin stipendipaikan vastaan. Helmikuussa palasin Suomeen ja nyt olen parin viikon päästä jälleen lähdössä maailmalle. 

FLTA, pidemmin ilmaistuna Foreign Language Teaching Assistant ja suomeksi vieraan kielen opetusassistentti, on FulbrightCenterin ja CIMOn yhdessä rahoittama apurahaohjelma, jonka tarkoituksena on paitsi tukea ja monipuolistaa Suomen kielen ja kulttuurin opetusta Yhdysvalloissa, myös tarjota suomalaisille opiskelijoille mahdollisuus tutustua amerikkalaiseen yliopistomaailmaan. Opetusassistenttina pääsen avustamaan paikallista lehtoria opetuksessa ja myös täydentämään omia opintojani kohdeyliopiston kursseilla. Tänä vuonna assistentteja lähtee lisäkseni myös kaksi muuta: Minna Kaliforniaan ja Kirsi Minnesotaan. Oma kohdeyliopistoni on University of Washington Seattlessa; Frasierin, sateen, grungen ja kahvin kaupungissa, jota myös alueen vehreyden vuoksi Emerald Cityksi kutsutaan. Ennen Settlea pyrähdän tosin vajaan viikon Tempessä Arizonassa FLTA-ohjelman orientaatiossa. FLTA-ohjelma on kansainvälinen ja orientaatioihin kerätään assistentteja ympäri maailman tutustumaan amerikkalaiseen elämään, yliopistomaailmaan ja toisiinsa. Orientaatioita on ympäri maata koko elokuun ajan, onhan meitä assistentteja yhteensä reipas 400! 

Kirjoittelin blogia harvakseltaan jo Münchenin harjoitteluni aikana ja bloggailun jatkaminen tuntuu luontevalta nyt kun maailmanvalloituksenikin jatkuu. Jatkan myös samalla sillisalaattilinjalla, sillä olen herkästi kyllästyvää tyyppiä eli mitään yhden asian blogia tästä ei saa tekemälläkään. Tervetuloa lukemaan niin suomen opettamiseen liittyvistä oivalluksista ja haasteista kuin myös häiden etäjärjestelyistä ja kulttuurierojen ihmettelyistä. Saatanpa joskus avautua myös gradustani, mutta lupaan pitää sen puolen minimissä.

Käytännön asioista viisumi ja muut paperit ovat kunnossa, rokotukset ja muut terveysjutut samoin. Kämppä on vielä toistaiseksi hakusessa mutta verkot ovat vedessä, eiköhän sieltä pian joku nappaa. Seattlen vuokrataso on suorastaan koominen: pidin Müncheniä sietämättömänä vuokriltaan mutta niin vain Seattle vie voiton. No, jääpähän vähemmän rahaa ruokaan eikä siten ole vaaraa että lihon niin, etten mahdu hääpukuuni. Pakkaamista voinee alkaa ajatella ensi viikolla, sillä 28.8. lähtee lento Helsingistä Lontoon kautta Phoenixiin ja se todellinen matka alkaa.

Päivän fiilis: kalliit kämpät tympii, toisaalta hyvä lähtöfiilis alkaa nousta. Emerald City, here I come!!

Jos Minnan seikkailu Kaliforniassa kiinnostaa, käy lukaisemassa kuulumisia hänen blogistaan Amerikka opettaa - niin minäkin.