sunnuntai 28. elokuuta 2016

Täällä maailman toisella puolen

Täällä sitä nyt ollaan, Tempessä Arizonan helteissä valmiina orientaatioon muiden FLTA:iden kanssa. Pari viimeistä päivää kotona Tampereella vilahtivat vauhdilla ohi, ja vasta kun istuin koneessa matkalla Helsingistä Lontooseen tajuntaan iski kuinka pitkästä reissusta onkaan kyse. Melkein itkeä tirautin kun Helsinki ja Suomi jäivät taakse. Jatkolentoni oli puolisen tuntia myöhässä, mutta muuten matka sujui varsin mukavasti. Ehdin katsella muutaman elokuvan (ohjelmassa oli mm. Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo zombeilla höystettynä, yllättävän viihdyttävä) ja torkkua niska kiemuralla useamman lyhyen pätkän. Elokuvien ja torkkumisen välissä kävin kanssamatkustajien iloksi kävelemässä paikkani ja vessojen väliä: sain jalkaani veritulpan tammikuussa enkä mielelläni ottaisi uusintakierrosta. Eikä se jaloitteluni oikeasti ketään juuri häirinnyt, valtaosa matkustajista kun nukkui tuntitolkulla yhtä epämukavissa asennoissa kuin allekirjoittanut. Kaikkinensa lento vierähti melko nopeasti ja kivuttomasti.

Lentokentällä sujui kaikki vastaavasti varsin joutuisasti ja sujuvasti. Jonoon sinne ja jonoon tänne, matkalaukku hihnalta ja kolmanteen jonoon. Sitten muutamat portaat ja käytävät ja olinkin jo orientaation järjestäjän, Arizona State Universityn, edustajan huomassa. Samalla tapasin kolme muuta samaan aikaan saapunutta FLTA:ta: kaksi egyptiläistä ja yhden venäläisen. Venäläisen kanssa päädyimme samaan hotellihuoneeseenkin kämppiksiksi. Yhteensä meitä tässä kesän viimeisessä orientaatiossa on noin 50, ja vähän jännittelen olisiko joukossa ketään kanssani Washingtoniin suuntaavaa. Sisäänkirjautumisessa hotelliin oli omat mutkansa: hotellilla päivystävää ASUn edustajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla ja samaan aikaan kanssamme paikalle pölähti runssain mitoin myös vaatetuksesta päätellen paikallisten asevoimien edustajia. Olivat kuulemma konferenssiin tulossa. Respa oli onneksi palvelualtis ja ystävällinen, ja siinä asiaa selvitettyämme armeijan konferenssiin tulijat löysivät omat huoneensa ja me omamme. 

Huomenna alkaa orientaation varsinainen ohjelma. Aamupalan jälkeen ASUn edustaja vie koko porukan yliopiston kampukselle, ja mikäli ohjelma pitää paikkansa, on aamupäivä lähinnä täynnä erilaisia tervetulopuheita ja ohjeita. Iltapäivällä vuorossa on miniristeily Canyon Lakella ja tutustuminen Goldfieldin aavekaupunkiin.

Päivän fiilis on v-ä-s-y-n-y-t. Nyt on pakko päästä nukkumaan.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Emerald City
Maira Gall