Orientaation viimeisenä päivänä meille pidettiin noin tunnin setti kulttuurishokin kokemisesta ja siitä selviämisestä. Toistaiseksi itselleni ei ole iskenyt mitään jättishokkia, sen sijaan olen kokenut lähinnä sellaista päivittäistä pientä jännityksen hyrinää tai värinää. Sama tunne seuraili mukanani Münchenissäkin pidemmän aikaa, ja vaikka sen tuoma epävarmuus käykin välillä hermoille, on uuteen ympäristöön sopeutumiseen liittyvä oivaltamisen riemu lopulta suurempi tunne. Koska yliopiston lukuvuosi käynnistyy vasta loppukuusta ja orientaatiotkin alkavat vasta ensi viikolla, on minulla ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa vain tutkia kaupunkia ja ihmetellä elämää ympärilläni. Kun jokainen bussimatka ja kauppareissu on pienimuotoinen seikkailu, tietää todella olevansa uusissa ympyröissä.
Kämppäni lähellä on useampikin bussipysäkki, joilta pääsen kätevästi oikeastaan minne päin kaupunkia tahansa. Keskustaan pääsee bussilla nopeimmillaan noin 15 minuutissa ja ORCA-cardilla kulkeminen on näppärää. Busseissa ei muuten ole pysäytysnappeja kuin ovilla: nappien sijaan bussin seiniä kiertää vaijeri, jota nykäisemällä kuskille lähtee pysähtymispyyntö. Jännittävää. Onneksi ensimmäinen bussimatkani oli tarpeeksi pitkä kanssamatkustajien vakoiluun, muuten olisi saattanut mennä oma pysäkki ohitse mietiskellessä kuinka saada bussi pysähtymään. Julkisessa liikenteessä on myös todella huomioitu esteettömyys: osa busseista on matalalattiaisia, ja niissä, jotka eivät ole, on etuovella hissi pyörätuoleille. Koko bussin etuosa on tilavampaa ns. priority seating aluetta, jolla penkit on sijoitettu pitkittäin bussin seinille. Osassa busseista on myös etupuskurissa teline polkupyörille. Kätevää! Keskustassa on helppo suunnistaa ilman karttaakin, kiitos kaupungin ruutukaavan. Viikonloppuna ydinkeskustassa oli kova vilinä: liikkeellä oli paikallisten lisäksi massoittain turisteja ja lähes jokaisessa kadunkulmassa päivysti joko kovaääninen saarnamies, katumuusikko tai elävä patsas. Pike Market oli aivan tupaten täynnä ja kaikkien aikojen ensimmäiseen Starbucksiin oli suorastaan naurettava jono. Jätin suosiolla syvällisemmän turistikierroksen toiseen ajankohtaan ja kävelin muutaman korttelin päähän lähes autioon Starbucksiin kahville.
Ruokakaupassa käyminen on edelleen hieman sekava kokemus. Lähikauppani on Trader Joe's ja olen todella tykästymässä siihen. Kauppa ei ole liian suuri ja saan sieltä kohtuulliseen hintaan lähes kaiken tarvitsemani, sokerina pohjalla tarjolla on runsaasti luomua. Matkustellessani vierailut paikallisissa ruokakaupoissa ovat minulle aina melkein yhtä suuria elämyksiä kuin nähtävyydet sun muut turistipuuhat, joten kuten arvata saattaa, ottavat kauppareissuni etenkin näin tutusteluvaiheessa aina vähän aikaa. Viikonloppuna kävin hieman kauempana QFC:ssä ja harhailin lopulta hyllyjen välissä melkein puolitoista tuntia. Kun lopulta löysin kaupasta ulos, en voinut kuin ihmetellä, tarvitseeko ihminen oikeasti 30 erilaista aamiasmuroa. Bussilla pääsisin käymään Whole Foodsissa, joka muuten kuulemma kulkee myös nimellä Whole Paycheck, mutta taidan nyt toistaiseksi pitäytyä Trader Joe's -lähikaupassani.
Koska kaupungilla pyörimistä ja paikallisen elämän ihmettelyä kahvilan pöydästä ei lopulta aivan loputtomiin jaksa, olen kuluttanut iltojani välillä suorastaan hävettävän tiiviisti Netflixin äärellä. Mutta minkäs teet, paikallinen Netflix-valikoima on lähes yhtä ylitsevuotavan runsas kuin QFC:n murohylly ja kuten sanottua, toistaiseksi käsissäni on vain aikaa. Aloin Münchenissä katsoa Netflixistä Supernaturalia alusta, ja eron hetki oli kirpeä kun Suomen valikoimissa olikin vain myöhemmät kaudet. Oi siis sitä onnea kun Netflix muisti mihin jaksoon olin jäänyt ja tarjosi jälleen kaikki kaudet nähtäväkseni! Netflixin lisäksi olen kollannut UWn kurssitarjotinta ja yrittänyt rakentaa lukujärjestystä syksylle. Olen nyt ilmoittaunut pakollisten Teaching Assistant -kurssien lisäksi kahdelle Amerikan alkuperäiskansoja käsittelevälle kurssille. Ilmoittautumisaikaa on muutama viikko jäljellä ja joudun ehkä säätämään kursseja vielä. Tarjolla olisi ollut todella mielenkiintoinen kurssi liittyen Amerikan etniseen monimuotoisuuteen, mutta se menee päällekkäin suomen kurssien kanssa. Ei voi mitään, ehkä seuraavassa quarterissa sitten.
Päivän fiilis on leppoisa. Alan hiljalleen saada normaalista päivärytmistäni kiinni ja tuntemaan oloni kotoisaksi. Ostin viikonloppuna kahvinkeittimen ja aamunikin ovat saaneet ryhtiä aamukahvin myötä. En todellakaan ole mikään aamuihminen ja aamukahvin puute pahensi tilannetta entisestään. Maanantaina oli Labour Day ja kävin illalla laitokseni professorin luona illallisella. Ensi viikolle olen sopinut brunssin suomen lehtorin kanssa. Pelko siis pois, vaikka Winchesterin veljekset ovatkin varsin koukuttavaa seuraa en ole täysin erakoitumassa.
 |
| Yksi yliopiston monista puistoalueista, Space Needle, keskustan siluetti U-Districtistä päin kuvattuna ja Pike Place Market |
Ruokakaupassa käyminen on edelleen hieman sekava kokemus. Lähikauppani on Trader Joe's ja olen todella tykästymässä siihen. Kauppa ei ole liian suuri ja saan sieltä kohtuulliseen hintaan lähes kaiken tarvitsemani, sokerina pohjalla tarjolla on runsaasti luomua. Matkustellessani vierailut paikallisissa ruokakaupoissa ovat minulle aina melkein yhtä suuria elämyksiä kuin nähtävyydet sun muut turistipuuhat, joten kuten arvata saattaa, ottavat kauppareissuni etenkin näin tutusteluvaiheessa aina vähän aikaa. Viikonloppuna kävin hieman kauempana QFC:ssä ja harhailin lopulta hyllyjen välissä melkein puolitoista tuntia. Kun lopulta löysin kaupasta ulos, en voinut kuin ihmetellä, tarvitseeko ihminen oikeasti 30 erilaista aamiasmuroa. Bussilla pääsisin käymään Whole Foodsissa, joka muuten kuulemma kulkee myös nimellä Whole Paycheck, mutta taidan nyt toistaiseksi pitäytyä Trader Joe's -lähikaupassani.
Koska kaupungilla pyörimistä ja paikallisen elämän ihmettelyä kahvilan pöydästä ei lopulta aivan loputtomiin jaksa, olen kuluttanut iltojani välillä suorastaan hävettävän tiiviisti Netflixin äärellä. Mutta minkäs teet, paikallinen Netflix-valikoima on lähes yhtä ylitsevuotavan runsas kuin QFC:n murohylly ja kuten sanottua, toistaiseksi käsissäni on vain aikaa. Aloin Münchenissä katsoa Netflixistä Supernaturalia alusta, ja eron hetki oli kirpeä kun Suomen valikoimissa olikin vain myöhemmät kaudet. Oi siis sitä onnea kun Netflix muisti mihin jaksoon olin jäänyt ja tarjosi jälleen kaikki kaudet nähtäväkseni! Netflixin lisäksi olen kollannut UWn kurssitarjotinta ja yrittänyt rakentaa lukujärjestystä syksylle. Olen nyt ilmoittaunut pakollisten Teaching Assistant -kurssien lisäksi kahdelle Amerikan alkuperäiskansoja käsittelevälle kurssille. Ilmoittautumisaikaa on muutama viikko jäljellä ja joudun ehkä säätämään kursseja vielä. Tarjolla olisi ollut todella mielenkiintoinen kurssi liittyen Amerikan etniseen monimuotoisuuteen, mutta se menee päällekkäin suomen kurssien kanssa. Ei voi mitään, ehkä seuraavassa quarterissa sitten.
Päivän fiilis on leppoisa. Alan hiljalleen saada normaalista päivärytmistäni kiinni ja tuntemaan oloni kotoisaksi. Ostin viikonloppuna kahvinkeittimen ja aamunikin ovat saaneet ryhtiä aamukahvin myötä. En todellakaan ole mikään aamuihminen ja aamukahvin puute pahensi tilannetta entisestään. Maanantaina oli Labour Day ja kävin illalla laitokseni professorin luona illallisella. Ensi viikolle olen sopinut brunssin suomen lehtorin kanssa. Pelko siis pois, vaikka Winchesterin veljekset ovatkin varsin koukuttavaa seuraa en ole täysin erakoitumassa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti