Viimeisin viikko on kulunut pitkälti ei-minkään parissa. Kävin toki sovitusti brunssilla suomen lehtorin kanssa, piipahdin laitoksella, hain opiskelijakorttini ja selvittelin kv-opiskelijoiden orientaatioviikkojen ohjelmaa, mutta pääasiassa olen vain haahuillut pitkin kaupunkia ja kampusta tai tuijottanut graduntynkääni kämpillä. Alan jo pikkuhiljaa kaivata oikeaa tekemistä, sillä tämä nykyinen elo muistuttaa parhaimmillaankin vain ajan tappamista. Toisaalta, huomaan viihtyväni Seattlessa yhä paremmin. Olen ehtinyt tutustua kaupungin historiaan ja kuulla myös yhtä sun toista mielenkiintoista paikallisilta. Pitkien kiireettömien päiväkävelyiden ansiosta oma naapurusto alkaa tuntua aivan kotikulmilta ja kampusalue omalta. Kaupunginosien luonteet alkavat erottua toisistaan ja jollakin tapaa koko kaupunki puhuttelee minua aivan eri tavalla kuin vielä viikko sitten. Ehkä tässä kaikessa joutilaisuudessani on hyvätkin puolensa.
Olen jossain määrin karttaihminen vaikka suunnistustaidoissani onkin hieman toivomisen varaa. Karttakirjassahan on koko maailma yksien kansien välissä! Kirjojen sijaan selaan tosin nykyään enemmän Google Mapsia, kehitys kehittyy ja niin edelleen. Ehdin siis vaellella Seattlen katuja ja tutkia kaupungin ympäristöä jo kauan ennen kuin konkreettisesti saavuin kaupunkiin. Opin ennen lähtöäni että Seattle sijaitsee Pugetin salmen ja Lake Washington -järven välisellä kannaksella noin 180 kilometriä Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalta etelään, kaupunki on veden ympäröimä ja sitä halkoo valtatie I-5. Yllätyksenä tulivat kaupungin ylä- ja alamäet; sanotaankin että Seattle on Rooman tapaan rakennettu seitsemälle kukkulalle. Pyörän hankkiminen on siksi alkanut vähän arveluttaa: mäkisimpien alueiden taaplaaminen kävellenkin tahtoo tympiä, joten miten muka viitsisin kulkea pyörälläkään? Toistaiseksi pärjäilen muutenkin varsin hyvin ilman kulkupeliä, joten pitänee palata asiaan jos apostolinkyyti ja julkiset osoittautuvat riittämättömiksi.
 |
| Auringossa kylpevä yliopisto, Drumheller Fountain ja Mt.Rainier kaukana taivaanrannassa |
Kukkuloiden lisäksi Seattlea ympäröivät vuoret: Kaskadivuoristo idässä ja Olympic Mountains -vuoristo lännessä Olympian niemimaalla. Samalla niemimaalla sijaitsee eräästä vampyyrisaagastakin tuttu Forksin kaupunki. Olympian niemimaa vuoristoineen toimii hyvänä esteenä sateille, joten edellä mainitussa niemimaan läntisellä laidalla sijaitsevassa Forksissa sataa noin 212 päivää vuodessa, kun Seattle selviää noin 140 päivällä. Tilastollisesti esimerkiksi New Yorkissa sataa enemmän kuin Seattlessa, joten kurjan sään maineen aiheuttavat ennemmin harmaat ja sumuiset päivät, joita ryydittää niin hentoinen tihkusade, että sitä ei voi oikein edes sateeksi nimittää.
Paikalliset eivät muuten erityisemmin harrasta sateenvarjoja. Kuulemma vieraspaikkakuntalaisen tunnistaa juurikin sateenvarjosta; paljasjalkainen seattlelainen pärjää ilmankin käytännöllisessä goretex-ulkoilutakissaan.
Kaupungin itäpuolella kohoavien Kaskadien korkein vuori on kampuksen keskusaukioltakin selkeänä päivänä taivaanrannassa häämöttävä Mt. Rainier. Vuoren muita, erityisesti alueella eläneiden alkuperäiskansojen käyttämiä, nimiä ovat Talol, Tahoma ja Tacoma, ja
nimestä on kiistelty aivan viime vuosiin asti. Kyseessä on ihka oikea edelleen aktiivinen tulivuori, joka tosin on purkautunut edellisen kerran 1800-luvun puolivälin tienoilla. Kaskadeihin kuuluu muitakin tulivuoria, ja esimerkiksi etelämpänä sijaitseva St. Helens purkautui viimeksi toukokuussa 1980. Mt. Rainier on antanut nimensä myös alueelle vuonna 1899 perustetulle kansallispuistolle, jonka vaellusreiteistä olen kuullut vain hyvää. Puiston kartasta bongasin alueen nimeltä Paradise, joka vaikuttaa sekä nimensä että kuvauksensa puolesta hyvinkin päiväretken arvoiselta.
 |
| Postilaatikkoni edustalla maannut kuollut rotta, urbaania taidetta keskustassa, 1940 perustettu elokuvateatteri The Avella, kaupunkipuutarha U Districtissä, kaupungin logo viemärinkannessa. |
Kaupunginosista oma U Districtini on käynyt kaikista tutuimmaksi. Aluetta hallitsee valtavan kampusalueen lisäksi University Way NE, tai lyhyesti The Ave, vajaa kaksi kilometriä pitkä pääkatu, jota reunustavat ravintolat, kahvilat, baarit, elokuvateatterit, kaupat ja putiikit. The Ave sivukujineen on naapuruston yhteinen olohuone ja pittoreski sydän, jonka kahviloissa ja kirjakaupoissa viihtyvät erityisesti opiskelijat. Alue vetää toisaalta puoleensa myös kodittomia ja syrjäytyneitä nuoria, joista monilla on alkoholi- tai huumeongelma. Kodittomuus on Seattlessa kasvava ongelma, ja muun muassa Seattlen kaupunginjohtajaa
Ed Murrayta on arvosteltu julkisuudessa riittämättömistä toimista ongelman ratkaisemiseksi. The Aven liikkeistä eniten minua tällä hetkellä houkuttelee pieni lahjatavaraliike
The Gargoyle Statuary, jonka julkisivu ja näyteikkuna ovat aivan huikeat! Tämän kuukauden budjettiin eivät enää heräteostokset sovi, joten visiitti liikkeeseen pitänee siirtää ensi kuuhun jos mielin ostaa kurssikirjat ja syödäkin vielä loppukuusta.
 |
| Farmers' Marketin tarjontaa |
Kävin tänään jokalauantaisella Farmers' Marketilla The Aven pohjoispäädyssä ihmettelemässä paikallista torielämää. En ole ikinä ennen nähnyt niin monta eri lajiketta tomaatteja, perunoita ja omenoita kerralla! Tuoreiden vihannesten ja hedelmien lisäksi kojuissa myytiin muun muassa juustoja, leivonnaisia, hunajaa, kukkia sekä artesaanioluita. Washingtonin osavaltiossa on lukuisia pienpanimoita, ja Seattlessakin nautitaan kahvin ohella mieluusti olutta. Neljä kuukautta Münchenissä eivät opettaneet minua oluen ystäväksi, mutta niin vain löydän itseni jälleen vannoutuneesta olutkaupungista...
Päivän fiilis on jännittyneen onnellinen. Teaching Assistanteille (TA) suunnattu konferenssi alkoi eilen kv-assistenteille tarkoitetulla ohjelmalla (johon kuului riemastuksekseni ilmainen lounas: söin ihan liikaa ja saatoin myös napata yhden ylimääräisen limsatölkin mukaan laukkuun), ja jatkuu viikonlopun jälkeen maanantaina ja tiistaina erilaisilla työpajoilla. Loppuviikko kuluukin sitten laitoksen orientaatiossa. Sain työhuoneeni avaimet eilen ja samalla tapasin muut TA:t, jotka ovat ensivaikutelman perusteella oikein mukavaa porukkaa. Facebookista huomasin CIMOn harjoittelupaikkojen haun taas alkaneen ja lopputulos oli kunnon trip down memory lane. Vuosi sitten olin lähdössä Müncheniin ja nyt odottelen täällä lukuvuoden alkua. Niin se aika rientää ja elämä kuljettaa.
Otsikko: Charlotte Eriksson: Empty Roads & Broken Bottles; in search for The Great Perhaps.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti