Arki rullailee Seattlessa hiljalleen eteenpäin ja ensi viikolla onkin jo taas välikokeiden aika. Saksalaisen nykykirjallisuuden kurssillani ei kokeita olekaan, mutta kiinan kurssista en ole ihan varma. Kurssin suunnitelma ja aikataulu elävät vähän omaa elämäänsä, mutta sisällöt ovat olleen varsin mielenkiintoisia. Kirjallisuuskurssi onkin sitten tiukkaa asiaa nätissä paketissa: vaikka saksaksi opiskelu vaatiikin vähän enemmän keskittymistä, on kurssi aivan mahtava. Valehtelematta se on myös työläs ja välillä kielimuurin vuoksi lievää ahdistusta aiheuttava, mutta aivan mahtava silti. Ja siellä saa taas luennon jälkeen koputella pöytää! Senkin tavan olin jo melkein unohtanut. Juttelin viime luennon tauolla hetken luennoitsijan kanssa ja vakuutin pysyväni mukana vaikka olenkin vähän hiljaisempi tapaus. Ensimmäisen luennon jälkeen kurssilta jättäytyi yksi yleisen kirjallisuustieteen opiskelija pois ilmeisesti kielivaikeuksien takia, joten luennoitsija oli kai vähän huolissaan kuinka pihalla minä olen. Vakuuttelin pysyväni kurssilla loppuun asti ja ymmärtäväni kyllä suurimman osan, vaikka jotkin hienoudet tai vitsit menevätkin vähän ohi. Suomen tunnillakin etenemme hyvää vauhtia: olemme käsitelleet viime viikolla kieliopista muun muassa imperfektin. Tänään kertailimme huomiseen pikkukokeeseen pelaamalla verbilaivanupotusta ja tekemällä suullisia harjoituksia. Ensi viikolla onkin sitten se välikoe ja lisäksi suullinen koe. Tuntuu että oman opetuksen kohdalla aika kuluu aivan liian nopeasti!
Pääsiäsviikonloppu oli täällä pitkälti kuin mikä tahansa viikonloppu lauantain kahta mielenosoitusta lukuunottamatta. Tosin erilaisia protesteja on jo niin tiuhaan tahtiin, että ne alkavat tuntua ihan normaalilta viikonloppuelämältä. 15. huhtikuuta on perinteisesti veroilmoituksen viimeinen palautuspäivä, ja tämä Tax Day sai ympäri maan ihmiset marssimaan ja osoittamaan mieltään. Marssien syy oli jälleen kukapa muu kuin nykyinen presidentti: monissa mielenilmauksissa vaadittiin Trumpia julkistamaan verotietonsa. Berkeleyssä Trumpia vastustaneet ja kannattaneet mielenosoittajat ottivat lopulta rajusti yhteen, mutta Seattlessa protestin sujuivat rauhallisissa merkeissä. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, ja keskustassa oli muutenkin paljon ihmisiä liikkeellä. Kävin katsomassa iltapäivällä keskustan halki kulkenutta Black Lives Matter -marssia ja piipahdin samalla ruokakaupassa. Illalla lueskelin kirjallisuuskurssin materiaaleja ja katsoin pari jaksoa Great British Baking Show'ta Netflixistä. Sunnuntai sujui yhtä laiskoissa tunnelmissa, sillä sään käännyttyä jälleen sateiseksi pysyin tiiviisti neljän seinän sisällä lukemassa Daniel Kehlmannin Maailman mittaajia. Voisi kai sitä huonomminkin sunnuntainsa viettää.
The Avella on melkein kotimatkani varrella eräs secondhand, jossa olen aikonut piipahtaa jo pidemmän aikaa. Yritän pitää shoppailut minimissä, sillä ylimääräisen tavaravuoren postittelu Suomeen ei ole erityisen houkutteleva ajatus. Tosiasia kuitenkin on, että sekä ballerinani että tennarini alkavat olla tiensä päässä. Joten uudet kengät pitäisi jostain löytää, ja mielellään edullisesti. Kävelin siis kirjallisuuskurssini jälkeen tiistaina Aven seconhandiin ja tutkin kenkävalikoiman läpi. Kenkiä en löytänyt, mutta innostuin liikkeen valikoimasta: toki siellä oli niitä samoja H&M-rytkyjä mitä Suomessakin, mutta lisäksi paljon muuta jännää ja erikoista. Viikonlopulle en ole vielä suunnitellut mitään ihmeempiä, joten taidan suunnata Capitol Hilliin ja kiertää siellä kaikki goodwillit ja secondhandit läpi. Kengät päädyin lopulta tilaamaan Macy'sin verkkokaupasta, jossa oli jälleen joku alemyynti käynnissä. Macy's on kyllä kerrassaan kummallinen kauppa: keskustan tavaratalossa kassat antavat aina jotain kummallisia alennuksia ilman mitään logiikkaa, ja nettikaupassakin on jatkuvasti jokin tarjouskampanja meneillään. Ei sieltä kannata normaalihinnalla ostaa mitään, kun seuravaana päivänä sama tuote saattaa olla yhtäkkiä 50% alennuksessa. Mutta mikäpä siinä, sain haluamani kengät varsin kohtuulliseen hintaan, joten en voi valittaa.
Tiistaina oli taas pyykkipäivä, ja kun kävelin pihan poikki pyykkituvasta omaan rappuuni näin pihalla kolibrin. Taloyhtiön pienellä pihalla, erityisesti juuri kellarikämppäni ikkunan edustalla, pörrää enenevissä määrin pikkulintuja, ja nyt nähtävästi myös kolibreja. Vihreänhohtoinen kolibri ei ollut juuri peukaloani suurempi, ja se sujahti salamana naapurin kukkapuskiin piiloon kun satuin sen kohdalle. Google tiesi kertoa, että Washingtonissa tavataan neljää eri kolibrilajia, joista kaksi viihtyy Kaskadien länsipuolella ja kaksi itäpuolella. Toinen läntisistä lajeista viihtyy alueella vuoden ympäri, ja luulen pikaisen googlailun perusteella nähneeni juuri tämän Seattlessa talvisinkin viihtyvän rubiinipartakolibrin. Pitääpä pitää silmät auki jos näkisin linnun vielä uudelleen. Pääsiäisen alla näin yliopistolla yllättäen kaniininkin: pieni harmaanvalkea pupu hyppi ohitseni puskasta toiseen kun juoksin toimistolta pitämään suomen tuntia. Pupu pääsi yllättämään, sillä normaalisti kampuksella vilistää vain lihavia oravia. Mitä lie pääsiäsasioita pupu oli toimittamassa, mutta minua kohtaaminen hymyilytti pitkälle iltapäivään.
Päivän fiilis on hyvä. Mies pisti hääkutsut postiin alkuviikosta ja osa on jo mennyt perillekin. Siskoilla on ilmeisesti kova suunnitteluvimma päällä, pitäisi skypetellä vielä työnjaosta ja tekemättöistä hommista. Ikävä kotiin Tampereella tahtoo välillä vaivata, mutta toisina päivinä haluaisin vain jäädä tänne. Ideaalitilanne olisi saada se mies tänne, mutta eipä tuo taida kovin realistinen haave olla. Päivä kerrallaan siis eteenpäin. Suomen tunnit pitävät hyvin arjessa kiinni ja ensi viikon tunneista olen poikkeuksellisesti suunnitellut osan jo nyt. Yleensä mietin alkuviikon tunnit aina edeltävänä perjantaina, mutta koska huomenna pidän pikkukokeen ajattelin suunnitella saman tien jo ensi viikonkin alkuun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja ajoissa suunniteltu on yhtä kuin vapaa viikonloppu. Tiistainen pyykinpesu nielaisi viimeiset neljännesdollarini, joten nyt pitäisi hopusti keräillä niitä taas lisää seuraavaa pyykkipäivää varten. Pienempiä hiluja minulla olisi kyllä purkillinen, mutta koneet eivät ota muita kuin neljännesdollareita. Eikun rikkomaan dollarin seteleitä välipala-automaateilla siis ja tyhjentämään maattien kolikkovarastot... Tänään piti mennä opiskelijporukalla taas yksille, mutta homma taisi kuivahtaa jostain syystä kasaan. Ehkä sitten ensi viikolla paremmalla onnella ja innostuneemmalla porukalla.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti