Voi muutto. En tiedä oliko silkkaa tyhmyyttä vai uhkarohkeutta ajoittaa muutto juuri viimeiselle opetusviikolle. Maanantain vapaasta huolimatta puunasin kellarikämppää vielä keskiviikkonakin luentojeni jälkeen luovutusvalmiiksi ja kannoin tarpeettomia tavaroitani kierrätykseen ja lahjoituslaatikoihin. Tarpeelliset tavarani kuljetin pois jo tiistaina kahdessa erässä: koska toinen matkalaukkuni on pienen jääkaapin kokoinen, en viitsinyt lähteä ruuhkabussiin seikkailemaan kahden laukun kanssa. Yhdessäkin oli tekemistä, etenkin kun pääsin airbnb-kämppääni lähimmälle bussipysäkille ja tajusin että minun on raahattava laukku jyrkähkön ylämäen huipulle. Keskiviikkona illalla sitten luovutin avaimet putipuhtaan kellarikämpän tarkastuksen yhteydessä ja sanoin heipat hyvin palvelleelle pikkukämpälle. Nyt vain pitää odotella että takuuvuokra napsahtaa takaisin tililleni että pääsen käymään pankissa ja sulkemaan jenkkitilini. Airbnb vaikuttaa ihan hyvältä kolmen yön kokemuksella, joten uskon viihtyväni täällä tämän loppuajan ongelmitta. Hitto soikoon, viihtyisin varmaan vaikka pitäisi seistä päällään kusiaispesässä lähtöön asti. On tuo koti-ikävä sellainen olotila, joka vallan ottaessaan ei päästäkään herkästi enää irti. Skypettelin toissapäivänä miehen kanssa, ja kävi aika selväksi että samanlaisissa tunnelmissa kotiinpaluutani odottelemme: tulisilla hiilillä tässä ollaan 13. päivään asti.
 |
| Memorial Dayn koristeluita HUBin edustalla |
Tämä viikko on siis ollut jakson viimeinen opetusviikko. Suomen kurssilla katsoimme Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvan ja teimme keskusteluharjoituksia. Torstaina pidin kurssin loppukokeen ja tänään perjantaina otimme rennosti yhdessä toisen vuoden kurssilaisten kanssa. Pelasimme Quadilla mölkkyä ja nauttimme auringosta. Nyt viikonloppuna minun pitää vielä hoitaa arvioinnit loppuun ja laskea arvosanat. Saksan kirjallisuuskurssini viimeisen luennon jouduin jättämään välistä muuttokaaoksen takia, mutta kiinan ryhmätyö piti kyllä kiireisenä senkin edestä. Kiinan kurssille pitäisi vielä palauttaa yksi essee, ja ensi viikolla on vielä loppukoekin. Eli aika hyvällä sykkeellä saan painaa vielä tämän viikon loppuun. Opiskelujuttujen lisäksi kalenterissa on myös laitoksen valmistujaiset ja vierailevien lehtoreiden läksiäiset. Joku päivä käyn myös ehdottomasti syömässä vielä Portage Bay Cafen brunssin. Muita "must" juttuja minulla ei oikeastaan olekaan: kaupungin turistikohteet olen kolunnut läpi siltä osin kuin koen tarpeelliseksi, ja on noissa ravintoloissa ja kuppiloissakin tullut roikuttua. Tehtävälista täytyykin lähinnä häihin liittyvistä asioista: 1,5 kuukautta enää jäljellä niihinkin juhliin! Voi apua minne aika oikein menee?
Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa metsässä. Seattlen länsipuolella on iso puisto Discovery Park, jossa risteilee mailitolkulla erilaisia kävelyreittejä. Puistoon pääsee Ballardista Hiram Chittendenin kanavan kautta, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja otin bussin ensin Ballardiin. Aurinko paistoi ihanasti, enkä ollut ainoa ulkoilemaan lähtenyt. Kanavalla oli melkein ruuhkaa, mutta ihastelin siellä aikani komeita purjeveneitä. Jatkoin kävellen Discovery Parkiin, missä kävin kävelemässä ensin mutkan puiston läntisimmässä pisteessä olevalla majakalla. Rannalta näkyi myös komeasti vanha tuttu Mt. Rainier. Pidettyäni evästauon jatkoin matkaani etelään. Puiston maisemat olivat mukavan monipuoliset, ja matkalle mahtui niin tiheää metsää kuin avaria niittyjäkin. Nappasin puiston eteläpuolelta bussin keskustaan, mistä huristin toisella bussilla takaisin U Districtiin ja kämpille.
Sunnuntaina kävin norjan TAn kanssa iltapäivästä ihanan kesäsään kunniaksi terassilla Fremont Brewing Companyssa. Seattlessa ei ole terasseja ihan joka kulmalla, ja useimmat terassintapaiset ovatkin enemmän sellaisia Biergarten-tyyppisiä olohuonemaisia tiloja sisäpihoilla tai takapihoilla. Fremontissa oli melkein ruuhkaa, mutta onnistuimme löytämään itsellemme pienen pöydän katoksen vierestä varjosta. Seattlelainen panimopubikulttuuri ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta koska en ole mikään olutasiantuntija jätän sen nyt kirjoittamatta. Mikä monissa panimopubeissa on pistänyt silmään on se, että niihin ovat tervetulleita myös lapset. Ja koirat. On ihan tavallista nähdä hipsteripartainen nuori isä olutlasi kädessä katsomassa vieressä leikkivän lapsensa perään. Jossain lähellä viipottaa suurella todennäköisyydellä myös perheen koira. Fremontissakin viereisessä pöydässä istui kolme pariskuntaa, joista jokaisella oli pieni lapsi ja kahdella myös koira mukana. Vanhemmat maistelivat rauhassa erilaisia oluita ja lapset leikkivät pöydän alla. Pubi tarjosi myös lapsille ilmaiseksi limonadia! Panimopubissa käyminen on Seattlessa selvästi koko perheen harrastus. Meitä alkoi siiderin jälkeen hiukoa, ja koska emme olleet ottaneet mukaan eväitä (Fremont brewing Companyn Biergarten on ihanan baijerilainen: sinne voi tulla juomalle omien eväiden kanssa!) päätimme lähteä syömään. Matkalla hyväksi tietämääni Red Dooriin poikkesimme ihanassa antiikkikaupassa, johon minun pitää vielä palata jos vain jaksan. Niin paljon kaikkea ihanaa krääsää ja roinaa! Syötyämme menojalkaa vipatti vielä, joten poikkesimme pelaamassa muutaman erän flipperiä Add-a-Ballissa ennen kuin otimme bussin takaisin U Districtiin. Varsin mukava sunnuntai siis! Oli kiva päästä vähän tuulettumaan muutto- ja pakkauspaniikin keskeltä.
Päivän fiilis on haikean onnellinen. Opetus on nyt loppu, ja kaipaan jo nyt opiskelijoitani. Sain läksiäislahjaksi kortin ja mehikasvin. Kortissa oli kuva saimaannorpasta, jolla on päässä baskeri: esittelin tässä jaksossa WWF:n norppaliven ja Pullervo jäi hyvin opiskelijoiden mieleen. Baskeri taas on vakiovarusteeni sen kroonisen hiusongelman vuoksi. Kaiken kaikkiaan on ollut ihanaa opettaa motivoituneita ja sitoutuneita opiskelijoita, ja ainakin minulla on ollut tosi hauskaa tunneilla. Toivon että opiskelijoillakin on ollut. Pienen porukkani kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata, ja olen todella iloinen siitä, kuinka heidän kielitaitonsa jo näkyy ja kuuluu. Moni suomen ohjelman opiskelijoista tulee käymään kesällä Suomessa, joten pyysin laittamaan viestiä jos he vain suinkin ehtivät ja haluavat tavata. Huomenna menen Seattlen suomalaisten kesäjuhliin Bellevueen ja sunnuntaina sitten vierailevien lehtoreiden läksiäisiin. Mukava viikonloppu tulossa. Onneksi jäähyväisten aika on monen kanssa vasta ensi viikolla valmistujaisjuhlassa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti