Loppu hyvin, kaikki hyvin

Näin tuli minun FLTA-kauteni päätökseensä. Kymmenen kuukautta vilahti ohi nopeammin kuin uskoinkaan ja tällä hetkellä oloni on hieman epätodellinen. On vaikeaa ajatella että huomenna tähän aikaan olen jo tukevasti lentokoneessa matkalla kotiin. Tämä viimeinen viikko vilahti ohitse vauhdilla; olihan minulla myös paljon ohjelmaa aivan viimeisiin päiviin asti. Viime sunnuntaina vietimme vierailevien lehtoreiden läksiäisiä ja jatkoimme vielä norjan TAn kanssa illan istumista myöhään yöhön. Alkuviikosta kävin toimittamassa arvosanat suomen lehtorille ja siivoamassa pöytäni: ihmeen paljon tavaraa sitä olinkin ehtinyt keräillä lukuvuoden aikana! Torstaina vein viimeiset paperikasat paperinkeräykseen ja palautin avaimet. Sinne jäi kellaritoimisto kesäksi tyhjilleen. Osan askartelemistani materiaaleista otin mukaan, sillä jotenkin teki pahaa heittää rakkaudella askartelemiani verbi- ja adjektiivikortteja pois. Ehkäpä niistä on hyötyä vielä joskus, esimerkiksi niissä pedagogisissa ensi vuonna. Perjantaina posti oli tuonut Tampereen osoitteeseen kauan odotetun kirjeen pedagogisiin hyväksymisestä, joten nyt on sitten lopullisesti selvää mitä teen ensi vuoden. 

Torstaina juhlimme yhdessä laitoksen valmistujaisia. Kandeja valmistui toistakymmentä ja maistereitakin muutama. Juhlan alussa professorimme pääsi yllättämään allekirjoittaneen: istuin salin takaosassa muiden TAiden kanssa ja kuuntelin hajamielisesti professorin tervetulopuhetta samalla kun lueskelin ohjelmaa. Toivotettuaan kaikki tervetulleiksi professori jatkoi kertomalla kuinka laitos haluaa muistaa erästä, joka ei ensi vuonna enää ole paikalla. Oletin hänen tarkoittavan lähteviä lehtoreita tai eläköityvää Norjan professoria, ja kun kuulinkin oman nimeni meni minulta lievästi pasmat sekaisin. Sain laitokselta erolahjaksi yliopiston historiasta kertovan kirjan (The Mountain and The Fountain, ihana riimi!), jonka ensilehdille laitoksen väki oli kirjoittanut terveisiä. Liikutuin lahjasta niin että loppuilta menikin silmäkulmia pyyhkiessä. 

Eilen kävin vielä keskustassa Pike Place Marketilla ihmettelemässä ihmisvilinää. Olen ihastellut ja himoinnut kauppahallin kukkamyyjien kimppuja alusta asti, ja koska illalle oli luvassa suomen lehtorin vaimon valmistujaiset, päätin ostaa hänelle kimpun. Jokaisessa kojussa oli myynnissä nyt myös pioneita kaikissa punaisen sävyissä. Ja hintaakin vain kaksi dollaria per kappale! Suomessa saan pulittaa hääkimmpuni pioneista halvimmillankin viisi euroa kappaleelta... Valitsin mielestäni kauniin kimpun, runsaasti pionia tietenkin, ja suunnistin kohti bussipysäkkiä. Harmikseni myöhästyin bussista muutaman minuutin, ja koska seuraavaan oli aikaa vielä yli 20 minuuttia päätin ottaa Linkin U Districtiin ja jatkaa sieltä bussilla. Päätös osoittautui pahaksi virheeksi, sillä aiemmin päivällä Husky Stadiumilla olleen yliopiston valmistujaisjuhlan poistumisliikenne oli pistänyt koko U Districtin liikenteen sekaisin. Bussi liikkui 15 minuutin aikana vain kaksi hassua korttelinväliä. Samaan bussiin kanssani osui onneksi pari muutakin illan valmistujaisjuhliin tulijaa, joten hyppäsimme bussista pois ja otimme Uberin. Ilta oli hauska, mutta myös hieman haikea: juhlien lopuksi sanoin hyvästit suomen lehtorille vaimoineen. Näin sitä lähdetään taas uusiin seikkailuihin.

Päivän fiilis on haikea. Lukuvuosi hujahti vauhdilla, lopulta suorastaan nopeammin kuin mitä osasin kuvitella. Seattlesta jäi käteen paljon hyviä muistoja, kullanarvoista kokemusta ja uusia ystäviä. Huomenna lähden kotia kohti.

Tavarat ja opetus pakettiin

Voi muutto. En tiedä oliko silkkaa tyhmyyttä vai uhkarohkeutta ajoittaa muutto juuri viimeiselle opetusviikolle. Maanantain vapaasta huolimatta puunasin kellarikämppää vielä keskiviikkonakin luentojeni jälkeen luovutusvalmiiksi ja kannoin tarpeettomia tavaroitani kierrätykseen ja lahjoituslaatikoihin. Tarpeelliset tavarani kuljetin pois jo tiistaina kahdessa erässä: koska toinen matkalaukkuni on pienen jääkaapin kokoinen, en viitsinyt lähteä ruuhkabussiin seikkailemaan kahden laukun kanssa. Yhdessäkin oli tekemistä, etenkin kun pääsin airbnb-kämppääni lähimmälle bussipysäkille ja tajusin että minun on raahattava laukku jyrkähkön ylämäen huipulle. Keskiviikkona illalla sitten luovutin avaimet putipuhtaan kellarikämpän tarkastuksen yhteydessä ja sanoin heipat hyvin palvelleelle pikkukämpälle. Nyt vain pitää odotella että takuuvuokra napsahtaa takaisin tililleni että pääsen käymään pankissa ja sulkemaan jenkkitilini. Airbnb vaikuttaa ihan hyvältä kolmen yön kokemuksella, joten uskon viihtyväni täällä tämän loppuajan ongelmitta. Hitto soikoon, viihtyisin varmaan vaikka pitäisi seistä päällään kusiaispesässä lähtöön asti. On tuo koti-ikävä sellainen olotila, joka vallan ottaessaan ei päästäkään herkästi enää irti. Skypettelin toissapäivänä miehen kanssa, ja kävi aika selväksi että samanlaisissa tunnelmissa kotiinpaluutani odottelemme: tulisilla hiilillä tässä ollaan 13. päivään asti. 

Memorial Dayn koristeluita HUBin edustalla

Tämä viikko on siis ollut jakson viimeinen opetusviikko. Suomen kurssilla katsoimme Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvan ja teimme keskusteluharjoituksia. Torstaina pidin kurssin loppukokeen ja tänään perjantaina otimme rennosti yhdessä toisen vuoden kurssilaisten kanssa. Pelasimme Quadilla mölkkyä ja nauttimme auringosta. Nyt viikonloppuna minun pitää vielä hoitaa arvioinnit loppuun ja laskea arvosanat. Saksan kirjallisuuskurssini viimeisen luennon jouduin jättämään välistä muuttokaaoksen takia, mutta kiinan ryhmätyö piti kyllä kiireisenä senkin edestä. Kiinan kurssille pitäisi vielä palauttaa yksi essee, ja ensi viikolla on vielä loppukoekin. Eli aika hyvällä sykkeellä saan painaa vielä tämän viikon loppuun. Opiskelujuttujen lisäksi kalenterissa on myös laitoksen valmistujaiset ja vierailevien lehtoreiden läksiäiset. Joku päivä käyn myös ehdottomasti syömässä vielä Portage Bay Cafen brunssin. Muita "must" juttuja minulla ei oikeastaan olekaan: kaupungin turistikohteet olen kolunnut läpi siltä osin kuin koen tarpeelliseksi, ja on noissa ravintoloissa ja kuppiloissakin tullut roikuttua. Tehtävälista täytyykin lähinnä häihin liittyvistä asioista: 1,5 kuukautta enää jäljellä niihinkin juhliin! Voi apua minne aika oikein menee?

Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa metsässä. Seattlen länsipuolella on iso puisto Discovery Park, jossa risteilee mailitolkulla erilaisia kävelyreittejä. Puistoon pääsee Ballardista Hiram Chittendenin kanavan kautta, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja otin bussin ensin Ballardiin. Aurinko paistoi ihanasti, enkä ollut ainoa ulkoilemaan lähtenyt. Kanavalla oli melkein ruuhkaa, mutta ihastelin siellä aikani komeita purjeveneitä. Jatkoin kävellen Discovery Parkiin, missä kävin kävelemässä ensin mutkan puiston läntisimmässä pisteessä olevalla majakalla. Rannalta näkyi myös komeasti vanha tuttu Mt. Rainier. Pidettyäni evästauon jatkoin matkaani etelään. Puiston maisemat olivat mukavan monipuoliset, ja matkalle mahtui niin tiheää metsää kuin avaria niittyjäkin. Nappasin puiston eteläpuolelta bussin keskustaan, mistä huristin toisella bussilla takaisin U Districtiin ja kämpille. 

Sunnuntaina kävin norjan TAn kanssa iltapäivästä ihanan kesäsään kunniaksi terassilla Fremont Brewing Companyssa. Seattlessa ei ole terasseja ihan joka kulmalla, ja useimmat terassintapaiset ovatkin enemmän sellaisia Biergarten-tyyppisiä olohuonemaisia tiloja sisäpihoilla tai takapihoilla. Fremontissa oli melkein ruuhkaa, mutta onnistuimme löytämään itsellemme pienen pöydän katoksen vierestä varjosta. Seattlelainen panimopubikulttuuri ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta koska en ole mikään olutasiantuntija jätän sen nyt kirjoittamatta. Mikä monissa panimopubeissa on pistänyt silmään on se, että niihin ovat tervetulleita myös lapset. Ja koirat. On ihan tavallista nähdä hipsteripartainen nuori isä olutlasi kädessä katsomassa vieressä leikkivän lapsensa perään. Jossain lähellä viipottaa suurella todennäköisyydellä myös perheen koira. Fremontissakin viereisessä pöydässä istui kolme pariskuntaa, joista jokaisella oli pieni lapsi ja kahdella myös koira mukana. Vanhemmat maistelivat rauhassa erilaisia oluita ja lapset leikkivät pöydän alla. Pubi tarjosi myös lapsille ilmaiseksi limonadia! Panimopubissa käyminen on Seattlessa selvästi koko perheen harrastus. Meitä alkoi siiderin jälkeen hiukoa, ja koska emme olleet ottaneet mukaan eväitä (Fremont brewing Companyn Biergarten on ihanan baijerilainen: sinne voi tulla juomalle omien eväiden kanssa!) päätimme lähteä syömään. Matkalla hyväksi tietämääni Red Dooriin poikkesimme ihanassa antiikkikaupassa, johon minun pitää vielä palata jos vain jaksan. Niin paljon kaikkea ihanaa krääsää ja roinaa! Syötyämme menojalkaa vipatti vielä, joten poikkesimme pelaamassa muutaman erän flipperiä Add-a-Ballissa ennen kuin otimme bussin takaisin U Districtiin. Varsin mukava sunnuntai siis! Oli kiva päästä vähän tuulettumaan muutto- ja pakkauspaniikin keskeltä.

Päivän fiilis on haikean onnellinen. Opetus on nyt loppu, ja kaipaan jo nyt opiskelijoitani. Sain läksiäislahjaksi kortin ja mehikasvin. Kortissa oli kuva saimaannorpasta, jolla on päässä baskeri: esittelin tässä jaksossa WWF:n norppaliven ja Pullervo jäi hyvin opiskelijoiden mieleen. Baskeri taas on vakiovarusteeni sen kroonisen hiusongelman vuoksi. Kaiken kaikkiaan on ollut ihanaa opettaa motivoituneita ja sitoutuneita opiskelijoita, ja ainakin minulla on ollut tosi hauskaa tunneilla. Toivon että opiskelijoillakin on ollut. Pienen porukkani kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata, ja olen todella iloinen siitä, kuinka heidän kielitaitonsa jo näkyy ja kuuluu. Moni suomen ohjelman opiskelijoista tulee käymään kesällä Suomessa, joten pyysin laittamaan viestiä jos he vain suinkin ehtivät ja haluavat tavata. Huomenna menen Seattlen suomalaisten kesäjuhliin Bellevueen ja sunnuntaina sitten vierailevien lehtoreiden läksiäisiin. Mukava viikonloppu tulossa. Onneksi jäähyväisten aika on monen kanssa vasta ensi viikolla valmistujaisjuhlassa.