I've a feeling I'm not in Arizona anymore! Arizonan helteet ja aurinko jäivät taakse kun lensin eilen pohjoiseen Washingtonin osavaltion suurimpaan kaupunkiin Seattleen. Orientaatio vilahtikin ohitse nopeammin kuin osasin kuvitella. Päivät olivat pitkiä, mutta täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja erityisesti hyvää seuraa. Harmittelimme viimeisenä iltana yhdessä erään filippiiniläisen kanssa sitä, kuinka juuri kun olimme asettuneet Tempeen ja tutustuneet toisiimme lähdemmekin jo omille teillemme kukin omaan yliopistoonsa. WhatsApp ja Facebookin messenger ovatkin laulaneet eilen ja tänään kun päivittelimme kuulumisia toisillemme. Olen ainoa FLTA Seattlessa, mutta kaupungin eteläpuolella Tacomassa on kiinalainen FLTA, jonka kanssa pyrimme pitämään tasaisesti yhteyttä. Kaikki muut näemme sitten jälleen joulukuussa Washington D.C:ssä Mid Year Conferencessa.
Lento Seattleen lähti eilen aamupäivästä ja laskeutui ajallaan Sea-Tacin lentokentälle. Kentällä hetken palloiltuani nappasin taksin ja hurautin kohti kaupunkia. Olin sopinut tapaamisen taloyhtiön edustajan kanssa neljäksi kämppäni edustalle ja olinkin paikalla hyvissä ajoin. Siinä odotellessani alkoi tihkuttaa: Rainy City osoittautui siis nimensä veroiseksi jo heti kättelyssä. Saatuani avaimet ja kierrettyämme taloyhtiön yhteiset tilat läpi olin niin väsynyt, että painuin suoraa suihkuun ja sängylle makaamaan. Selailin Facebookia ja arvoin jaksanko lähteä kaupungille hakemaan jääkaappiin täytettä ja sänkyyn petivaatteita, mutta väsymys vei voiton. Kävin iltapesulla ja painuin nukkumaan jo noin puoli yhdeksän aikoihin. Koska en saanut hankittua petivaatteita, sai ensimmäisen yön ajan tyynyn virkaa toimittaa lentomatkoille mukaan otettu niskatyyny ja peiton virkaa ohut fleecehuopa. Nukuin kuitenkin kuin tukki kellon ympäri. Orientaatio oli selvästi verottanut voimiani.
Tämä päivä kuluikin sitten pitkälti niitä petivaatteita ja muuta tarpeellista etsiessä. Petivaateasia oli askarruttanut jo Suomessa, tai siis lähinnä se mistä saan halvimmalla ja kätevimmin kämppääni kaiken mitä ihminen nyt nukkumiseen tarvitsee. Amerikkalainen tapa sijata sänky on hieman erilainen kuin suomalainen/eurooppalainen, joten sekin aiheutti päänvaivaa. Mitä eroa on top sheetillä ja flat sheetilla? Miten täkkisysteemi oikein toimii kun pussilakanoita ei käytetä? Google on onneksi hyvä ystäväni ja tiesi kertoa vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Kun olin selvittänyt itselleni mitä tarvitsen ja tutkinut bussiaikataulut, pääsin vihdoin puolilta päivin liikkeelle.
 |
| Yliopiston alue on ihanan vehreää |
Suuntasin ensin kohti UW:n kampusta. Tein samanlaisen tutustumiskierroksen vuosi sitten Münchenissä ja kävely kampukselle tuntui hyvältä tavalta aloittaa Seattleenkin kotoutuminen. Samalla reissulla poikkesin yliopiston pikaraitiotieasemalla (hui mikä yhdyssana) ostamassa automaatista paikallisten julkisten matkakortin, ORCA-cardin. Kampusalue on valtava ja onnistuin Google Mapsin avusta huolimatta kävelemään harhaan. Onneksi kaikkialta pääsee yleensä kaikkialle jos matkan piteneminen ei haittaa, ja minullahan ei ollut mikään kiire.
 |
| Huomaa stadionin porttia vartioiva koirapatsas: UWn opiskelijat tunnetaan myös "huskyina" |
Kampusalue on ihanan vehreä ja teiden varsilla on muutenkin runsaasti puita ja muita istutuksia. Ei ihme että Seattlea kutsutaan myös Emerald Cityksi. Kampuksen rakennuksista vanhin on rakennettu vuonna 1895 ja aluetta on kehitetty tasaisesti aivan tähän päivään asti. Kampusalueella on kuvattu myös useita elokuvia.
 |
| Red Square, nimi juontuu kiveyksen punaisesta väristä |
 |
| Yliopiston pääkirjasto |
 |
| The Quad ja kuuluisat kirsikkapuut |
Yliopiston ihmettelyn jälkeen nappasin bussin ja huristin Northgateen ostoksille. Kävin hakemassa Targetista akuuteimmat tarpeet ja heitettyäni ne kämpille lähdin vielä parin korttelin päähän ruokakauppaan. Targetista sain kätevästi "bed in a bag"-setin, joten selvisin lopulta ilman suurempia pähkäilyjä. Seattlessa on Ikeakin, mutta sinne on kovin vaikea päästä ilman autoa. FIUTS järjestää parin viikon päästä päiväretken sinne, ja jos aikatauluni antavat myöten, saatan ehkä osallistua. Bussilinjasto vaikuttaisi olevan ihan kattava, mutta ajattelin hankkia vielä pyörän helpottamaan kulkemista.
Päivän fiilis on hyvä. Kämppä oli sitä mitä luvattiin ja naapurustokin vaikuttaa oikein hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti