Hartaasti odotettu kirsikkapuiden kukinta on vihdoin huipussaan. Kukinta alkoi varovaisesti jo spring break -viikolla, ja samalla kun käytin siskoja katsomassa työhuonettani saimme nautiskella alkavasta kukinnasta melkein keskenämme. Kampus kun oli lomaviikon takia lähes autio. Kevätjakson ensimmäisellä viikolla tilanne onkin sitten oikeastaan täysin päinvastainen: the Quad on tupaten täynnä kukkia ihailevia ja valokuvaavia ihmisiä. Tällä jakson ensimmäisellä viikolla kevät selvästi vihdoin saapui Seattleen, ja viime viikkoon mahtuikin useampi ihanan poutainen päivä. Poutapäivät jatkuvat myös tällä viikolla, joten hiljalleen alan uskoa talven harmauden väistyneen.
Tässä viikon aikana on ollut myös paljon hääasiaa tehtävälistalla, ja äidin oppien mukaan ne on hoidettu peruna kerrallaan. Viimeisin peruna ovat olleet ne kutsut: sain vihdoin mallin ja tekstit valmiiksi. Luetutettuani kutsut vielä siskoilla ja äidillä laitoin ne miehelle, joka puolestaan toimitti ne edelleen tädilleen painoon. Sähköpostistani unohtui kutsujen lukumäärä ja paperitoiveet, joten jouduin vastailemaan miehen tarkentaviin kysymyksiin keskellä yötä whatsappissa. Hänen onnekseen en jostain syystä saanut millään nukuttua ja pystyin vastaamaan heti niihin kolmen aikoihin aamuyöstä kilahtaneisiin viesteihin. Olen samalla kerännyt osoitelistaa ja perjantaina tilasin postimerkit valmiiksi postitusurakkaa varten. Floristikin otti yhteyttä pienen odottelun jälkeen ja tarjous yllätti positiivisesti. Päädyin muun muassa siskojen vinkkailujen kautta Nokian Kukkaputiikkiin, missä meille ilokseni oli juuri vielä tilaa varauskalenterissa. Ainakin tämän lyhyen sähköpostittelun perusteella he ymmärtävät mitä haen takaa, ja se rauhoittaa kummasti etämorsion mieltä. Jotenkin tämä kutsuasia ja muu häähörsellys on ihanuudestaan huolimatta nyt imaissut kaikki mehut, minkä seurauksena tänään olen kärsinyt inhottavasta hälläväliäolosta. Mikään ei oikein kiinnosta tai huvita vaikka töitä olisi. Kaipa tämä tästä, peruna kerrallaan edelleen sitkeästi eteenpäin. Kurssini onneksi vaikuttavat hyvinkin mielenkiintoisilta tässä jaksossa, ja ainakin toistaiseksi myös työmäärältään kohtuullisilta.
Facebook alkaa hiljalleen täyttyä takaisin kotiin suuntaavien FLTA:iden päivityksistä. Tuntuu ihan hullulta, että osa on jo lähdössä kotiin kun minulla on vielä kaksi kuukautta jäljellä! Olin ilmeisesti viimeisiä tositoimiin päässeitä, joten onhan vain luonnollista että lopettelenkin viimeisten joukossa. Tämä haikeiden päivitysten lukeminen ei kuitenkaan tee ollenkaan hyvää, ja tänään onkin taas ollut vähän ikäväpäivä. Onneksi vain ihan vähän. Huomenna pääsen karkottamaan viimeisetkin ikävän rippeet Amorphiksen keikalla: norjan TA kysäisi viime viikolla kiinnostaisiko minua lähteä mukaan, ja koska sosiaalinen elämäni ei ole viime aikoina ollut mitenkään erityisen vireää, suostuin enemmän kuin mielelläni. Pitää siis urakoida vielä tänään tai huomenna iltapäivällä kotitehtävät keskiviikon kiinan kurssilleni. Otin tähän jaksoon vain kaksi kurssia, joista toinen on taas undergraduate-tason kurssi. Ungergraduate-tasolla opiskelen kiinan oraakkelikirjaimistoa, ja graduate-tasolla saksalaista nykykirjallisuutta. Kielipäälle on siis töitä tässä jaksossa!
Siskojen shoppailuhimo oli tarttuvaa laatua, ja vaikka olenkin melkoinen tyhjätasku nyt kotiinpaluun lähestyessä, saatoin ehkä itsekin sortua vähän shoppailemaan. Perustelin ostokseni sillä, että ne olivat edullisempia kuin Suomessa ja että niitä ei oikeastaan ehkä edes saa Suomesta. Lisäksi ajattelin että kaipaan pientä hemmottelua pitkällisen vyön kiristämisen jälkeen. Menin siis Macy's:in nettikauppaan ja ostaa pasautin kaksi laukkua. USP:n piti toimittaa ne tänään, joten päivystin iltapäivän kämpillä toimitusta ja lähetin soittoa. No kuinkas ollakaan, lähetti oli käynyt vain liimaamassa ulko-oveen lapun jossa oli nouto-ohjeet. Kiitti vaan. Nettishoppailu on sujunut täällä pääasiassa aivan ihanan helposti, mutta sitten välillä on näitä kun paketti pyörii ties missä ja lähettiä ei ehkä vain kiinnosta. FedEx oli aivan pohjanoteeraus ja jouduin järjestelemään pakettini noudon lopulta neljän päivän puljaamisen jälkeen asiakaspalvelun kanssa, kun taas USPS on onnistunut toimittamaan paketit aina joko tonttia ympäröivän aidan ulkopuolella oleviin postilaatikoihin tai peräti aidan sisäpuolelle rapun eteen. UPS:in lähetti oli päässyt aidan sisäpuolelle, mutta ei kuitenkaan ollut vaivautunut soittamaan ja ilmoittamaan toimituksesta. Joskus ne siis soittavat ja joskus näköjään eivät. No jaa, eipä tuo onneksi suuri ketutuksen aihe lopulta ollut, sillä lähetti jätti paketin The Aven varrella olevalle kioskille. Käyn nappaamassa sen sieltä huomenna kotimatkalla mukaani. Postin kulku se on jännittävä asia, ja jännityksellä odotan myös niiden hääkutsujen perillemenoa. Facebookin Häät2017!-ryhmässä on usemapi morsio kertonut kuinka kutsut ovat joko menneet pahasti myöhässä perille, eivät ole menneet perille ollenkaan, tai ovat palautuneet silppuna postin pahoittelukuoressa takaisin lähettäjälle. Kiitos posti kun nostat hintoja taas ja olet yhtä luotettava kuin Seattlen sääennuste.
Päivän fiilis on ihan ok. Vähän on jotenkin vetämätön olo nyt tänään. Viime viikolle osui sen häähössötyksen lisäksi paikallisten verolappujenkin täyttely, ja se olikin sellaista puuhaa jonka manasin alimpaan tuonelaan useamman kerran. Ja minä sentään en edes itse täytä sitä varsinaista veroilmoitusta! Toimitin tarvittavat paperit IIE:lle, ja nyt vain odottelen mitä tapahtuu. Papereiden toimittamisen deadline oli kuun viimeinen päivä, ja 30.3. muistin että yhteen papereista tarvitaan notaarin allekirjoitus. Torstaisin minulla ei onneksi ole kuin aamulla suomen tunti, joten juoksin suoraan yliopistolta UPS:in myymälään hakemaan allekirjoituksen ja takaisin yliopistolle skannaamaan lomakkeen IIE:lle. Ehdin siis jopa päivän etuajassa papereineni. Ihaninta tässä verosykkyrässä lienee se, kuinka sama homma on edessä myös ensi vuonna. On tämä amerikkalainen byrokratia oikeasti ihan omassa luokassaan aina välillä. Huomenna pääsen onneksi tuulettumaan sinne Amorphiksen keikalle, ja on se suomen kurssin opettaminenkin taas aika mukavaa. Aamutuntejamme oli ehtinyt tulla jo ikävä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti