Midterm

Syysjakso alkaa olla nyt puolessa välissä, ja edessä ovat midterm-kokeet. Pidän suomen kurssille midtermin ensi viikolla kahdessa osassa: ensin keskiviikkona suullisen osuuden ja perjantaina sitten kirjallisen. Suullinen osuus on lähinnä lyhyt jutustelu, jossa kyselen niitä samoja kysymyksiä, joita olemme harjoitelleet lähes päivittäin. Omista kursseistani vain yhdellä on midterm, ja koska kyseessä on se American Indian Studiesin kurssi en yhtään tiedä mitä odottaa. Kokeessa on 50 monivalintakysymystä, ja kurssin Canvasiin on nyt lisätty myös luentodiojen lisäksi erillinen study guide, jossa oli listattu erilaisia keskeisiä teemoja, käsitteitä ja niiden selityksiä sekä viittauksia kurssilukemistoon. Tänään luennolla kuulin monen puhuvat oppaasta, ja vierustoverini totesi oppaan olevan hulluin minkä on nähnyt. Taivastelunsa jälkeen hän kysäisi minultakin mielipidettä asiaan. Jouduin myöntämään, että en ole aiemmin ollut vastaavien oppaiden kanssa tekemisissä, ja että en oikein edes tiedä, millainen sen edes kuuluisi olla. Tämä paljastukseni siirsi koko keskustelun sitten muihin asioihin, eli lähinnä siihen, miltä tuntuu olla vaihtari Seattlessa ja mistä olen kotoisin. Perehdyttyäni tarkemmin oppaaseen päätin, että luen kokeeseen tähän asti käsitellyt artikkelit ja luentodiat, ja tarkistan sitten oppaan avulla vielä oleellisimmat käsitteet. Uskoisin sen riittävän, ja jos koe onkin jotain aivan odottamatonta tiedän valmistautua paremmin sitten loppukokeeseen. Strindberg-seminaarin suoritukseen kuuluu kokeiden sijaan kolme reaction paperia, eli parisivuista minianalyysiä, ja yksi isompi analyysiessee. Palautin ensimmäisen minianalyysini perjantaina, ja sen kirjoittaminen oli aivan hirvittävän tuskan takana! En ole kirjoittanut koko yliopistossa opiskeluni aikana juurikaan pidempää tekstiä englanniksi, mistään kirjallisuusanalyyseista puhumattakaan! Sain analyysin raapaistua kuitenkin kasaan, ja nyt kirjoittaminen on heti helpompaa kun olen taas löytänyt oman "ääneni". 

Vaikka talvijakson alkuun on vielä kauan aikaa, alkaa kursseille rekisteröityminen jo ensi viikolla. Päätin nyt alustavasti että yritän pitää työmääräni kohtuullisena, ja pitää omia kursseja valitsessa järjen päässä. Suomen opetus jatkuu taas samaan aikaan päivittäin talvijaksossa, mutta muuten en ole vielä kursseja juurikaan ajatellut. Tiedän, että omalla laitoksellamme olisi tarjolla ainakin lastenkirjallisuuden kurssi, ja se houkuttelisi todella. Vaikka haluan pitää työmääräni kohtuullisena, ajattelin tarkistaa nyt kuitenkin myös kielikeskuksen tarjonnan. Olen syysjakson edetessä toistuvasti harmitellut sitä, että en aloittanut minkään kielen alkeiskurssisarjaa. Olisi ollut hauskaa opiskella taas jotain kieltä, mutta koska kielikurssit opetetaan kolmen alkeiskurssin sarjoina syysjaksosta alkaen, on mukaan hyppääminen kovin vaikeaa. Kielikurssit ovat myös ikävä kyllä kovassa ristiriidassa tuon kevyemmän aikataulutoiveeni kanssa, joten saa nyt nähdä mitä teen.

Etsystä tilaamani langat löysivät viimein postilaatikkooni. Neuloin Bad Woman Yarnista ostamastani langasta kynsikkäät viikonlopun aikana, ja Etsyn langoistakin on jo syntymässä sukkapari. Luin viikolla sopivasti Ylen uutisen suomalaisten rakkaudesta villasukkiin: Novitan villalankoja myydään vuodessa huikeat 10 miljoonaa kerää, ja tästä lankamäärästä jokainen suomalainen saisi peräti kahdet sukat! Otin kutimen mukaan yliopistollekin ja neuloin menemään American Indian Studiesin luennolla. Neuloin myös odotellessani torstaina kielenopetuksen metodikurssin alkua, ja kutimeni keräsi huomiota luennoitsijaa myöten: hän innostui muistelemaan kuinka Saksassa aina luennoilla osa opiskelijoista neuloi, ja pohtimaan onkohan harrastus edelleen voimissaan. Strindberg-seminaarissakin juttelin neulomisesta tehdyistä tutkimuksista ennen luennon alkua: eräs opiskelija oli lukenut tutkimuksesta, jossa todettiin neulomisen vaikutusten olevan samankaltaisia kuin meditoinnin. Olen itsekin lukenut tutkimuksista, joissa käsitöiden ja mielen hyvinvoinnin välillä on havaittu yhteys. Neulomisen sanotaan tehostavan kuuntelua ja edistävän myös vieraan kielen oppimista! Neulomisen kaveriksi latasin eilen äänikirjapalvelu Audiblen kokeiluversion, ja kuuntelin sieltä Ghostland-tietokirjaa amerikkalaisista kummitustarinoista samalla kun neuloin menemään. Nordic Heritage Museumissa kokoontuu joka kuukausi neulekahvila, ja ajattelin ensi kuussa piipahtaa sielläkin kutimeni kanssa esittäytymässä. 

Tänään vein suomen kurssini laitoksen undergraduate orientaatioon kuulemaan laitoksen tarjoamista opinnoista ja vaihto-ohjelmista. Laitoksen undergraduate ohjaaja tiivisti mielestäni todella osuvasti sen, miltä vieraissa ympyröissä oleminen tuntuu: "You will feel like a fool, but it will make you stronger!". Olen tuntenut itseni hölmöksi lukemattomia kertoja näiden kahden kuukauden aikana, ja vaikka moni asia on jo tuttua, törmään edelleen asioihin joiden edessä olen vähintäänkin eksyksissä. Opiskeleminen täällä on toisaalta aivan samanlaista kuin kotonakin, mutta toisaalta aivan erilaista. Neljä kuukautta Münchenissä olivat kasvattava kokemus, mutta vielä on selvästi varaa kasvaa. Tuskinpa kasvunvara oikeastaan koskaan häviää, tai ainakin toivon ettei häviä. Ankeaahan se olisi tulla valmiiksi ennen aikojaan.

Päivän fiilis on hyvä. Selvisin undergraduate orientaation ansiosta helpommalla suomen kurssista tänään, ja suunnittelukin luistaa taas sulavasti. Varasin viikonloppuna jouluksi hotellin minulle ja miehelle. Tarkoituksena on tehdä noin viikon road trip Seattlesta etelään, mutta reissun pääasiallista kohdetta en kerrokaan vielä. Moni sen varmasti jo tietääkin, mutta pidetään nyt teidät muut jännityksessä vielä hetki. Reissun suunnittelu on aiheuttanut pahan matkakuumeen, ja on vaikeaa päättää reittiä kun matkalla olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa.