Tänään on hyvä päivä

Maanantain epäonni ei onneksi jatkunut enää tiistaina tai tänään. Tiistaina suomen lehtori piti suomen kurssilaisille jälleen tunnin ja sain itse seurata opetusta. Tunnin jälkeen ehdin valmistella materiaaleja loppuviikolle ja lukaista vielä American Indian Studiesin luennon artikkelit. Indian Studiesin luennossa olikin sitten kyllä vähän toivomisen varaa: luennon alku käytettiin ulkomaanvaihtojen mainostamiseen ja loppu oli oikeastaan kertausta aiemmilta luennoilta. Hävettää myöntää, mutta pilkin takarivissä puolet luennosta. Luennon jälkeen tein toimistolla vielä kotitehtäviä ja valmistelin materiaaleja loppuviikolle. Aamu oli ollut kylmä ja harmaa, mutta kun lähdin kävelemään kotia kohti paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Kävin hakemassa kotimatkalle chai latten yhdestä yliopiston kahvilasta ja edellisen päivän ketutus oli muisto vain.

Menen huomenna aamusta seuraamaan bengalin kielen tuntia. Käynti on osa vieraan kielen opetusmetodologian kurssia, ja siitä pitää kirjoittaa lyhyt raportti perjantaihin mennessä. Kielikurssin valinta oli vähän arpapeliä: saimme ohjeeksi valita sellaisen kielen, jota emme osaa tai jonka läheisiä sukukieliä emme osaa. Minulta ohje sulki pois germaaniset kielet ja viron, ja koska halusin pelata varman päälle suljin pois myös kiinan. Olen opiskellut kiinaa kaksi kurssia ja osaan lähinnä kertoa itsestäni ja luetella numeroita, eli en todellakaan ole mikään oikea kiinan taitaja, mutta pelasin nyt varman päälle ettei tule sanomista. Tutkin yliopiston kielivalikoimaa, ja tarjolla oli kieliä ympäri maailman. Valikoin summanmutikassa muutaman potentiaalisen vaihtoehdon Aasian laitokselta, ja tutkittuani kurssien kokoontumisajat laitoin sähköpostia bengalin kurssin opettajalle. Saimme sovittua vierailuni huomiselle, ja odotan mielenkiinnolla mitä tunti tuo tullessaan: minulla ei ole hajuakaan miltä bengali edes kuulostaa tai millainen se on rakenteeltaan!

FIUTS järjestää tänään alkuillasta pikadeittikonseptilla kielikylvyn. Tapahtumaan osallistujat siis jaetaan vaihtuviin pareihin ja muutaman minuutin ajan pari opettaa toisilleen omaa kieltään. Ajattelin osallistua, sillä sosiaalinen elämäni on lievästi sanottuna rajoittunutta. En nyt ole luonteeltani mikään seuranainen, oikeastaan ennemmin taipuvainen erakoitumiseen, mutta olisi silti mukava tehdä työ/opiskelupäivän jälkeen muutakin kuin kävellä kämpille möllöttämään. Kuljen tällä hetkellä lähinnä yliopison ja kämpän väliä, ja työhuoneen kanssani jakava norjan TA jo nauraen kysyi asunko työhuoneessamme kun olen siellä aina. En nyt sentään asu, mutta tänäänkin aamun suomen kurssien ja iltapäivän Strindberg-kurssin välillä on luppoaikaa neljä tuntia. Hain lounaan HUBista ja tein kotitehtäviä, ja vielä on tunti aikaa ennen kuin luento alkaa. Ajattelin hakea kahvia ja silmäillä vielä kerran Strindbergin Isä-näytelmän läpi. Jos vaikka saisin jonkin hienon ajatuksen minianalyysiesseeni pohjaksi.

Päivän fiilis on hyvä: enää ei ketuta tai ikävä häiritse liikoja. Kuppi kahvia ja aurinkoinen syyspäivä kohottavat kummasti mieltä.